Johanna Tuomola

Johanna Tuomola on syntynyt 1961 Helsingissä. Hän on pääasiassa toiminut hevosalalla ennen kirjailijanuraansa. Näistä lähtökohdista hänen oli luonteva sijoittaa 1990-luvulla kirjoittamansa (Kariston julkaisemat) kahdeksan nuortenkirjan tapahtumat hevosmaailmaan.

Nykyään hän toimii päätoimisena kirjailijana. Hän asuu Lohjan Vaanilassa miehensä ja kahden koiransa kanssa.

Kirje lukijoille:

Hei, uuden kirjani syntymäprosessi oli sikäli erilainen, että aikomukseni oli kirjoittaa perheväkivallasta ja sen nostattamasta kostokierteestä. Suunnitelmien ollessa jo pitkällä tulin huomaamaan, että Leena Lehtolainen on kirjoittanut kirjan samasta teemasta – mainion Tappava säde. Kertaalleen hyvin tehtyä ei kannata tehdä uusiksi, joten suunnitelma oli hylättävä. Onneksi miehelläni oli hyvä ehdotus: kirjoita raiskauksesta. Kiitos Pekka!

Taustatyötä tehdessäni törmäsin toistuvasti raiskausuhreihin kohdistuviin epäkohtiin. Kirjassa on nostettu esiin todellisuuteen perustuvia tapauksia langetettuine tuomioineen. En ole pitkien vankeusrangaistusten puolestapuhuja – en ole edes vakuuttunut että vankeusrangaistus ylipäätään on onnistunut rangaistusmuoto – mutta tuomioistuinten jakaessa yleisesti lieviä tuomioita sekä uhreille että tekijöille annetaan viesti, että raiskaus on vähäpätöinen rikkomus. Kun tähän prosessiin lisäksi liittyy poliisin esittämiä helposti syyllistäviksi, loukkaaviksi ja vähäteltäviksi koettuja kysymyksiä, uhri tuntee tulevansa kaltoin kohdelluksi uudestaan, eikä ole mikään ihme että vain noin kymmenen prosenttia raiskauksista ilmoitetaan poliisille.

Aiheeseen perehtyminen avasi silmäni näkemään, kuinka suuri tuhovoima raiskauksella voi olla. Tutkintaa ja oikeuskäytäntöä on mahdollista parantaa uhrin näkökannalta, mutta paljon olisi tehtävää myös yleisen asenneilmapiirin suhteen. Meidän tuntuu olevan vaikea päästä eroon ajattelutavasta, että lähdetään hakemaan raiskaukselle syitä uhrin toiminnasta lähtöisin, jolloin hyväksymme sen, että miehet ovat joissakin tilanteissa viettiensä orjia.

Kirjaa kirjoittaessani pohdin, olisiko raiskaussanasta syytä kokonaan luopua. Sanana se on kovin uhrikeskeinen ja viittaa turmeltumiseen. Väkisin makaaminen on vanhanaikaiselta kuulostava termi, mutta täsmällisempi. Se kuvaa väkisin makaajan, väkisin makaamisen ja väkisin makaamisen uhrin oikeasta lähtökohdasta. Kyseessä on tekijän rikos, ei uhrin.

Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen… Kirjassa on muutamia uusia hahmoja: poliisipäällikkö Taisto Ahven on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilallaan on ylikomisario Lasse Vihervuori. Nooran ja Marion mentyä naimisiin koin tarpeelliseksi kirjoittaa Mario poliisiaseman vahvuudesta toisiin tehtäviin. Uudeksi poliisiksi nostin somalitaustaisen miehen tarkoituksenani tuoda esiin maahanmuuttajien ja valtaväestön kesken syntyviä ongelmia useammasta näkökulmasta.

Uskallan sanoa olevani tyytyväinen tähän kirjaan. Aihe on mielestäni tärkeä ja toivon osanneeni onnistuneesti kuvata monisyistä ongelmaa rikoskirjallisuuden puitteissa. Kuten aiemmin totesin, aiheenvalinnasta kiitos kuuluu Pekalle. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää kustannustoimittajaani Tero Liukkosta, jonka kanssa minulla oli ilo ja kunnia työskennellä nyt ensimmäistä kertaa. Lisäksi iso kiitos Myllylahden uudelle vetäjälle, Lassi Junkkariselle, uskosta ja panostuksesta tähän uuteen kirjaani.

Ystävällisin terveisin, Johanna

Lukijoiden palautesivulla voi esittää kysymyksiä, joihin vastaan parhaani mukaan.