Yleensä syön aamiaiseksi pari leipää ja kananmunan, hörppään lasin tuoremehua ja mukillisen teetä. Vanha vakiintunut tapa pitää haastaa. Keitän riisiä ja niiden kypsyttyä pudotan pari nakkia sekä kourallisen pakasteherneitä sekaan, lasiin kaadan piimää ja mukiin kahvia. Istun pöytään ja katselen aamiaistani epäluuloisena. Tiedän etten tule pitämään sen mausta. Se ei tule ollenkaan maistumaan sellaiselta kuin sen pitäisi. Mutta en anna sen estää itseäni. Tuntoaisti ja makuhermot erittelevät kokemusta hämmentyneinä. Suullinen ei ole kovinkaan hyvää, mutta se jättää raikkaan jälkimaun, niin kuin kuiskaisi: uusi kokemus on mahdollisuus.